Unilukkari uhoaa untuvikoille

Tassa kesaloman levossa ja rauhassa alkoi kummasti tuntua silta, etta en ole aivan tayttanyt velvollisuuksiani mahdollisesti vaihtovuotta Japanissa harkitsevia olentoja kohtaan. Tamanpa vuoksi kymmenennessa (!) blogimerkinnassani tulen tarkastelemaan erinaisia vaihtovuoden ilojen maksimointiin ja surujen minimointiin liittyvia asioita teemalla "Alkaa tehko niin kuin mina, vaan niin kuin mina sanon". Varmaankaan laheskaan kaikkea hyodyllista en muista mainita, minka vuoksi kehotaan esittamaan kinkkiset kysymyksenne kommenttiosastolla. Lupaan kasi Cthulhu-reliikilla vastata joka ikiseen.

1. Liitytaan niihin klubeihin tahi rinkeihin heti (部 / サークル)

Olettaen etta suurimmalla osalla Japaniin vaihtoon hakevista on paamaarana biletyksen ohella oppia paikallista lingoa sanoisin etta ylivoimaisesti tarkein asia on japanilaisten ystavien haaliminen, ja mistaan niita ei helpommalla saa kuin yhteisista harrastuksista. Joka ainoassa japanilaisessa kouluntapaisessa on maarattomasti erilaisia klubeja ja rinkeja, jotka ovat jarjestaytyneet milloin minkakin harrasteen tai ajanvietteen ymparille. Nyrkkisaantona klubit ovat tiukkapipoisempia, jolloin tapaamisia saattaa olla kuusikin kertaa viikossa kuten Kanazawan kendoklubissa. Ringit ovat enemman fiilistelyyn kuin maineeseen ja kunniaan tahtaavia, joten kerran viikossa kokoontuminen on normi. Spatiaalis-temporaalisen tihentyman freqvenssi riippuu kuitenkin aina klubista/ringista, minka vuoksi kandee ihan ennakkoluulottomasti ottaa itse selvaa ja kysella.

Itse liityin Wander Vogeliin vasta toisen lukukauden alkaessa eli viime huhtikuussa. Jalkiviisaasti paljon sujuvammin vaantaisin japania nyt, mikali olisin liittynyt siihen heti lokakuussa. Asia on nahkaas niin, etta japanin puhekieli poikkeaa kohteliaasta kielesta huomattavasti enemman kuin vaikkapa englannin tai oikeastaan minka tahansa muun tuntemani kielen kohdalla. En nakisi tata vain harhaisen mieleni illuusiona, silla loppujen lopuksi se, lausutaanko sama verbi viiden vai kahden tavun pituisena vaikeuttanee Kielo Kaantajankin kohdalla kummasti tositilanteessa ymmartamista. Ainakin Kanazawan vaihtaritalossa pyorii kivasti natiiveja muutenkin mutta voin kertoa, etta on aivan eri asia puhua japania yhden henkilon kanssa kerrallaan (joka yleensa viela puhuu hitaasti ja vaihtariressukan nakokulman huomioon ottaen) kuin yrittaa ymmartaa ja tulla ymmarretyksi viiden laheisen ystavan palattaessa toisilleen normitahtia. Loppukaneettina kandee jo heti alussa pyrkia eroon jalkeenjaaneesta asenteesta, jossa pelataan kuset housuissa virheiden tekemista ja mietitaan lauseet loppuun asti ennen leipalaven avaamista. Allekirjoittaneen pyrkimykset jatkuvat edelleen.

2. Hommataan ennen lahtoa luottokortti, jolla tehdyista kateisnostoista ulkomailla menee *mahdollisimman vahan* valista

Kunnianarvoisa Kanazawan yliopiston vaihto-opiskelijatoimisto suosittelee Jasso-stipendin saajille (penteleet!) tilin avaamista postipankista ja muille Hokkoku-nimisesta pankkiiriliikkeesta. Kuulemani mukaan postipankin tilissa on semmoinen hauska juttu, etta asiakas ei voi puoleen vuoteen siirtaa tahi vastaanottaa rahaa ulkomailta omalle tililleen. (...) (...) (...) Varmuuden valttamiseksi viela kerran: postipankin asiakkaalla ei ole siis oikeutta itse siirtaa omasta selkanahastaan eika myoskaan vastaanottaa lahjana monetaarisia yksikoita ulkomailta omalle omituiselle tililleen puolen vuoden ajan tilin avaamisesta. Ei kait siina, komiat pelit! Ei kuitenkaan kannata liikaa huolestua, silla kuten niin monen muun asian kohdalla Japanissa, periksi antamaton kyselija palkitaan ja mahdottomaksi vaitetty asia mahdollistuu.

Keski-Suomen Osuuspankista kun siirtaa halvimmalla eli hitaimmalla mahdollisella metodilla patakkaa Hokkokun tilille, valista nykaistaan noin 18-22 euroa kaiken kaikkiaan. Om pappa betalade, eihan siina mitaan ongelmaa olisikaan. Ei tarvinne siis taman kummemmin perustella halvan luottokortin tuomaa onnea. Ainakin Osuuspankissa opiskelijalle myonnettavan Visan nostoraja kuukaudessa on tosin kiveen kirjoitettu 1000 euroa, joka on vahemman mita ensinakemalta tuntuu, silla laskutuskaudesta johtuen todellinen nostoraja on monissa tilanteissa yllattaen paljon vahemman. Saksalaisella Richardilla on luottokortti vain netissa toimivasta pankista, jolla ei mene mitaan valista nostomaasta riippumatta. En meinannut millaan uskoa, mutta kai se on pakko. Hakemukset vetamaan!

3. Tutorin kanssa kannykkaa ostettaessa muistetaan yrittaa minimoida kaikki kusetuspalvelut ja jos ei onnaa, palataan kuukauden paasta uudelleen

Useimmat vaihtarit paatyivat hankkimaan mobiilitelefoonin Softbankista (*koh* one o' these days i'll toss a fuckin' bomb in that place *koh*), joka taitaa juuri nyt olla Japanin toiseksi tai kolmanneksi suurin operaattori. Saman operaattorin kayttajien valilla puhelut ja emailit ovat ilmaisia 95% viikosta, mika on hienoa, mutta kuukausimaksut kompensoivat ihan riittavasti. Ensimmainen kuukausi maksoi Softbankissa 5000 jenia eli liikaa ja tallakin hetkella laskuni on yha 2000 jenia riippumatta siita, kuinka paljon olen todellisuudessa puhelinta naprannyt. Perimatieto kertoo, etta onnekkaat ja sinnikkaat olennot ovat saaneet kuukausimaksun alas 480 jeniin. Kehotan yrittamaan.

4. Venytetaan Suomessa pennia ja ostetaan Japanissa riisikeitin ekalla viikolla

Japani on hintatasoltaan kallis, siita ei paase mihinkaan. Ennen vaihtokurssin romahdusta kaikki olisi ollut opiskelijalle tasoa 'siedettava' mut eipa enaa. Tama ei toki koske alkomahoolia, joka on yksiselitteisesti edelleen halpaa Suomeen verrattuna tai viimeistaan hinta/laatusuhde huomioitaessa. Suunnattomasti tosin auttaa ainakin Kanazawassa se, etta vaihtaritalossa asuminen on rikollisen halpaa: vuokra vesineen, kaasuineen, sahkoineen seka yhteiskaytto- ja futonmaksuineen tekee tollaiset 11500-12500 jenia kuussa eli 84-92 eukkoa.

Mikali jaxaa itse vaantaa safkaa paivittain, tulee halvaksi. Vaikka riisi on kalliimpaa kuin Suomessa, se on silti edelleen verrattain halpaa ja tuhat kertaa herkullisempaa. Tehokasta ruuanlaittoa varten riisikeitin on yksinkertaisesti pakollinen ostos, koska magneettiliedessa on levyja tasan yksi. Lisaksi riisikeitinta on mahdoton kayttaa virheellisesti ja silla kokattu riisi on taivaallisen hyvaa. Olisi pitanyt ostaa todellakin. Siirsin ostamista niin kauan, etta lopulta en nahnyt sita enaa kustannustehokkaana ostoksena kahta kesakuukautta varten kun muutenkin tulee syotya niin paljon ulkona.

Sellaista. En puhu mitaan seuraavasta paivityksesta, koska se ei kuitenkaan toteudu. Haluaisin kuitenkin kovasti kertoa kahdesta Fujista: vuoresta ja huvipuistosta...